Sammallahdenmäki - Varhaisen metallikauden aikainen hautausmaa

Kävimme tänään kauniin aurinkoisena talvipäivänä Sammallahdenmäellä, joka sijaitsee Rauman Lapin Kivikylässä. Sammallahdenmäki on Suomen alueen ainoa arkeologinen Unescon maailmanperintöluetteloon valittu kohde. Siihen se valittiin vuonna 1999 Suomen ja Skandinavian edustavimpana läntisen pronssikulttuurin kohteena. Se kertoo itsessään jo paljon paikan vaikuttavuudesta ja arvosta.

Sammallahdenmäen röykkiöalue sijaitsee kalliolla ja on kokonaisuudessaan noin kilometrin pituinen alue, jossa sijaitsee 36 kivistä koottua hautaröykkiötä. Eikä mitä tahansa röykkiötä. Alueen tunnetuin kohde on Kirkonlaattiaksi nimetty 19 x 18 metrin kokoinen ladelma, jollaista toista ei tunneta koko Pohjoismaissa. Toinen alueen merkittävä yksittäinen kohde on ns. Huilun pitkä raunio, joka jo kokonsa puolesta on vaikuttava. Se on nimittäin 24 metriä pitkä ja 8 metriä leveä. Suurin osa röykkiöistä on kuitenkin halkaisijaltaan n. 10 metriä. Tässä vaiheessa tulee väkisinkin mieleen, että mistä ihmeestä sen ajan ihmiset ovat nuo tuhannet ja taas tuhannet kivet keränneet?

Kirkonlaattia

Sammallahdenmäki on aiemmin ollut saari, mutta röykkiöiden rakentamisen aikana mäki oli jo osana mannerta ja sen länsipuolella avautui merellinen saaristonäkymä. Meren siirtyessä vähitellen kauemmas länteen se jätti jälkeensä pieniä järviä, joista yksi on Sammallahdenmäen länsipuolella nykyäänkin sijaitseva Saarnijärvi. Maankohoamisesta johtuen röykkiöt ovat ajoitettu pronssikaudelle, mutta niitä uskotaan käytettäneen vielä rautakaudenkin alussa. Röykkiöt sijaitsevat kalliolla viitenä erillisenä ryppäänä. Samallahdenmäellä on edustettuna lähes kaikki maastamme tunnetut röykkiömuodot.

Merenpinta sijaitsi pronssikauden alussa n. 30 metriä nykyistä korkeammalla ja kauden lopussa n. 20 metriä nykyistä korkeammalla. Korkeimmalla kalliolla, n. 43 metrin korkeudessa merenpinnasta olevat röykkiöt ovat ajoitettu ajanjaksolle 1400-1040 eaa. Tutkituista röykkiöistä nuorimmat ovat ajoitettu vuosiin 180 eaa.-90 jaa. ja ne sijaitsevat matalimmalla, eli n. 19 metrin korkeudella.

Röykkiö

Vuonna 1891 Volter Högman suoritti alueella ensimmäisiä tutkimuksia. Hän selvitti, että Huilun pitkän raunion pikkeuksellinen muoto on useiden peräkkäisten laajennusten tulos. Pitkään raunioon on mahdollisesti tehty useita hautauksia eri aikoina ja vainajat on kätketty sen kiveykseen polttamatta. Vuonna 2002 avattiin kahdeksan röykkiötä Sammallahdenmäen eri korkeudelta. Tutkimuksissa löydettiin kivikehiä, paasiarkkuja ja kivimuureja, näistä kuudesta löytyi palanutta ihmisen luuta, joten röykkiöihin on tehty polttohautauksia. Erään röykkiön sisältä löytyi spiraalimainen kuvio, joka on ainutlaatuinen Suomessa. Ainoa esinelöytö oli sarjarannerenkaan katkelma. Samanlaisesta sarjarannerenkaasta oleva ehjä rengas on löydetty Porin Rajakalmiston yhdestä varhaisrautakautisesta haudasta.

Aluetta on merkitty käpälikkö/hannunvaakuna-kylteillä

Huilun pitkä raunio

Huilun pitkä raunio

Sammallahdenmäen röykkiöille tyypillinen piirre ovat paasiarkut, jykevistä kivipaasista, tai hiekkakivilaatoista tehdyt arkkumaiset rakenteet, jotka koostuvat joko pääty- tai sivupaasista, tai molemmista. Paasiarkku on saattanut hautaushetkellä sisältää vielä puisen arkun, tai vainaja on kiedottu eläimen taljaan. Paasiarkkuun on saatettu sijoittaa myös polttohaudatun vainajan luut. On mahdollisesti ajateltu, että arkut ovat estäneet vainajia palaamasta elävien maailmaan takaisin, sillä jos ruumista ei poltettu, vainaja saattoi jäädä vaeltamaan elävien keskuuteen.

Paikallishistoriassa röykkiöt mainitaan ensimmäisen kerran vuonna 1878 ja vaikka alue on ollut paikallisille ihmisille merkityksellinen, vanhoihin karttoihin niitä ei kuitenkaan ole merkitty. Tämä voi johtua siitä, ettei niitä ole nähty merkitsemisen arvoisiksi, tai sitten kartantekijät vain eivät ole olleet tietoisia alueesta.

Kirkonlaattiaan liittyy mielenkiintoinen uskomustarina, johon, niin kuin moneen muuhunkin vanhaan tarinaan, liittyy hiisien ja ihmisten välinen kilpailu. Kirkonlaattian kerrotaan syntyneet niin, että hiidet ja ihmiset alkoivat kilpailla kummat rakentavat kirkon nopeammin. Voittaja selviäisi sillä, kumpi soittaisi kelloa aiemmin. Hiidet alkoivat rakentaa kirkon pohjaa, mutta ihmiset nostivat vain kaksi pylvästä pystyyn, jonka väliin asettivat kellon ja soittivat sitä. Hiidet jättivät rakentamisen kesken ja suutuspäissään alkoivat heitellä kiviä kohti Rauman Lapin kirkkoa. Kirkonlaattia oli rakennelmana niin iso, että ihmiset eivät voineet ajatella muuta, kuin että se oli jättiläisten ja hiisien rakentama ja sen laajuus ei voinut liittyä muuhun kuin kirkkoon ja sen rakentamiseen.

Kirkonlaattia

Maailmanperintöstatuksen myötä Sammallahdenmäen merkitys esihistoriallisena kulttuurikohteena ja osana satakuntalaista kulttuuriympäristöä on kasvanut ja nykyään alue tunnetaan ympäri maailmaa; tämän huomaa hyvin alueen opastaulun luona, jonka yhteydestä saa opasvihkosia usealla eri kielellä.

Lähteet:

http://www.rauma.fi/sammallahdenmaki

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/portti/default.aspx?sovellus=mjreki&taulu=T_KOHDE&tunnus=406010010

http://www.minedu.fi/OPM/Kansainvaeliset_asiat/kansainvaeliset_jaerjestoet/unesco/maailmanperinto/sammallahdenmaki?lang=fi

http://www.nba.fi/fi/ajankohtaista/kansainvalinen_toiminta/maailmanperintokohteet_suomessa/sammallahdenmaki