keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Ominainen - kirottujen saari

Koska Turun saaristoon aiemmalla tekstillä päädyttiin, niin pysytään samalla alueella ja mennään hetkeksi Seilistä muutama kilometri länteen. Siellä, Nauvon ja Rymättylän välissä, sijaitsee Ominaisen saari (joskus myös Omenainen), jonka rannalla seisoo nykyisin iso rautainen risti. Saaren ranta on hankala ja kivikkoinen, joka on yksi syy siihen miksi purjehtijat karttavat paikkaa. Pelkkä vaikeakulkuinen ranta ei vielä saaresta tee kirjoittamisen arvoista, mutta se mikä tekee, on sen poikkeuksellisen karmiva historia.

Ominaisen ja Seilin sijainti kartalla

Aiemmin kirjoittamassani Seilissä oli ja on edelleen hautausmaa sairaille ja saarella muuten asuville, mutta Ominaisissa ei asuttu, eikä asuta. Hautausmaa siellä sen sijaan on ja se hautausmaa on tarkoitettu niille, jotka eivät muualle, siunattuun maahan, voineet tulla haudatuksi. Tällaisia olivat mm. murhaajat, itsemurhaajat ja kuolemaantuomitut. Näitä kirottujen sielujen ruumiita tuotiin saarelle vuosisatojen ajan haudattavaksi, tosin kuolleita ei useinkaan kirjaimellisesti haudattu, eikä heille kaivettu edes hautaa, vaan heidät tuotiin saarelle ilman arkkua ja heitettiin rantaveteen mätänemään, tai peiteltiin nopeasti sammaleella. Osa toki haudattiin, mutta silloinkaan ei käytetty arkkua ja vainajat kaivettiin 60-70cm syvyyteen hiekkaiseen maahan.

Tiettävästi rymättyläläiset toivat ruumiit saaren pohjoispäähän, nauvolaiset lounaispäähän ja mahdollisesti myös korppoolaiset käyttivät samaa aluetta.

Myös vainajan kuljetukseen käytetty vene, tai reki jätettiin syntisen vainajan saastuttamana rannalle, saattajien paetessa saarelta mahdollisimman nopeasti. Vainajan venettä on siis hinattu toisen veneen perässä ja talvella on käytetty rekeä. Saaren maine pelotti kuolleiden saattomiehiä eivätkä he kovin mielellään lähteneet vainajaa saarelle viemään. Saarta pelättiin yleisesti ja siitä kerrottiin kummitusjuttuja. Eräs niistä kertoo, että mikäli saarelle jostain syystä jouduttiin laiva ankkuroimaan, sen kiinnitysköydet katkesivat yöaikaan. Eräskin "merikarhu" oli nuorisoporukan kanssa rantautunut saaren rantaan ja pieni ryhmä mennyt soutuveneellä saarelle tarkoituksenaan yöpyä siellä. Illan hämärtyessä oli kuitenkin alkanut kuulua viheltelyä ja kivet olivat lennelleet, joten ryhmä otti nopeasti jalat alleen. Rantaan tullessaan he olivat huomanneet laivan keulaköyden irronneen, tai irroitetun.

Viimeiset vainajat haudattiin Ominaisiin 1850-luvun puolivälissä, mutta saaren synkkä historia jatkuu vielä pitkälle 1900-luvun puolelle. Sanotaan, että toisen maailmansodan aikana kotiutetut saksalaiset olivat Ominaisten kohdalla heittäneet mereen mukanaan olleet suomalaiset tytöt ja naiset, koska tiesivät, ettei heillä ollut asiaa Saksaan. Osa naisista hukkui uimataidottomina jääkylmään veteen, mutta osalle kohtalo oli vieläkin kauheampi, sillä he selvisivät saarelle, jossa kuolema oli vääjäämätön.

1960-luvulla kirkko julisti saaren hautapaikaksi, jolloin sinne pystytettiin myös alussa mainitsemani rautainen risti. Niihin aikoihin saarella tehtiin myös tutkimuksia, joiden myötä löydettiin luita ja veneen, tai reen osiksi tunnistettavia veistettyjä puun palasia.

Lähteet:
Lasse Sjöström - Ikivanha väylä Turusta Tukholmaan
Altti Holmroos - Saarilla sattunutta
http://www.aamuset.fi/naista-puhutaan/saaristo/kirottujen-kummitussaari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti