Torsten Stålhandske - Tult' iskevi ratsujen raudoista maa

Aloitan virallisesti blogini niinkin kevyellä aiheella, kuin Torsten Stålhandske, jonka maine ja suuruus on kantanut halki vuosisatojen yhdessä johtamiensa hakkapeliittojen kanssa. Iso kiitos sankaruuden muiston säilymisestä kuuluu muuan Zachris Topeliukselle.

Stålhandske oli 30-vuotisen sodan yksi suurimmista sankareista, jossa hänen johtamansa hakkapeliitat (eli suomalainen ratsuväki) tekivät Kustaa II Aadolfin komennossa selvää jälkeä vastustajistaan kerta toisensa jälkeen. Stålhandsken ollessa mukana taistelussa Ruotsi ei hävinnyt kertaakaan. Se kertoo jo omalta osaltaan melkoista tarinaa yhden ihmisen vaikutuksesta näissä taisteluissa. Toki siihen aikaan taistelut olivat niin suuria kokonaisuuksia, ettei voi sanoa yhden ihmisen ratkaisseen mitään, mutta Ruotsin armeija oli osiensa summa ja sen myötä yksi kaikkien aikojen tehokkaimmista ja parhaista armeijoista. Myöhemmin Kustaa II Aadolfin kehittämää ja jalostamaa sotataitoa ihaili eräs korsikalainen keisari, eli Napoleon Bonaparte.

Torsten Stålhandske syntyi Porvoossa 1.9.1593. Vuonna 1598 Stålhandsken ollessa nelivuotias hänen isänsä kaatui Stånge-virran taistelussa kuningas Sigismundin ja Kaarle-herttuan (Kaarle IX) johtaman valtaneuvoston välisessä sisällissodassa. Hän aloitti sotilasuransa eversti Patrick Ruthwenin asepoikana ja oli tämän mukana rekrytointiretkellä Skotlannissa. Vuonna 1622 ollessaan henkivartiokaartin vänrikkinä, Stålhandske matkusti yhdessä Kustaa II Aadolfin kanssa Preussiin. Hänet ylennettiin majuriksi Arvid Hornin jalkaväkirykmenttiin, jossa ei kuitenkaan kauaa ehtinyt olla, vaan siirtyi jo seuraavana vuonna Åke Tottin ratsuväkirykmenttiin, josta hänet vuonna 1629 ylennettiin everstiluutnantiksi johtamaan suomalaisia hakkapeliittoja.

Stålhandske oli mukana Ruotsin liittyessä 30-vuotiseen sotaan vuonna 1630, jolloin se nousi Pommerissa maihin. Tunnetuimpia taisteluita, joissa Stålhandsken johtamat hakkapeliitat taistelivat olivat mm. Breitenfeld 1631, Rain 1632, Lützen 1632, Wittstock 1636 ja Breitenfeldin toinen taistelu 1642, jossa Stålhandske lopulta haavoittui vakavasti. Toivuttuaan hänet ylennettiin ratsuväenkenraaliksi.

Vaikka Stålhandske ja hakkapeliitat olivat näyttäneet kyntensä jo aiemminkin, viimeistään ensimmäinen Breitenfeldin taistelu keisarillisia vastaan vuonna 1631 osoitti heidän vahvuutensa ja jopa korvaamattomuutensa. Hakkapeliitat olivat sijoitettuna oikean siiven äärimmäiselle laidalle ja heitä vastaan asettui keisarillisen puolen kuuluisa Pappenheim ratsuväkensä kanssa. Pappenheim hyökkäsi useasti, mutta ei onnistunut tekemään läpimurtoa. Kun tuli vastarynnäkön aika, Pappenheim miehineen ajettiin kentältä, heidän tykistönsä vallattiin ja käännettiin entisiä isäntiään kohti. Breitenfeldin taistelu päättyi "voittamattoman Tillyn" johtaman keisarillisen armeijan lähes täydelliseen tuhoon.

Ruotsin suuri sankarikuningas, Pohjolan leijona, Kustaa II Aadolf kaatui Lützenin taistelussa 1632. Zachris Topelius kirjoitti kuninkaan kuoleman jälkeisistä hetkistä ja Stålhandsken osuudesta seuraavanlaisesti:

"Taas ryntäsivät kaikki eteenpäin, ja herttua Bernhard rupesi pääkomentajaksi. Stålhandske löi maahan kaikki, mitä hänen eteensä tuli. Hän valloitti takaisin sen paikan, missä kuningas oli kaatunut. Koko Wallensteinin sotajoukko horjui ja hajosi, kun samassa kuului huuto: "Pappenheim tulee!" Ja Pappenheim tuli kuin kiljuva jalopeura mukanaan 1,500 ratsumiestä. Keisarilliset saivat uutta intoa; syntyi hirveä taistelu. Ruotsin jalkaväki, jossa oli 200 savolaista, ei väistynyt: se kaatui paikalleen pitkänä rivinä, ja tappio näytti olevan käsissä. Mutta Jumala pani sinä päivänä määrän monelle sankarlle. Pappenheim ei tietänyt kuninkaan kuolemasta ja etsi häntä tulisen kiihkeästi. "Missä on Ruotsin kuningas ?" - "Tuolla", sanottin "tuolla hän ratsastaa suomalaisten etupäässä!" Sinne ratsasti Pappenheim, ja siellä hän kaatui. Moni luuli Stålhandsken luodin hänen kaataneen. Keisarillisten joukossa ei ollut toista niin rakastettua kuin Pappenheim; hänen kerallaan raukesi heidän miehuutensa, ja hämmästyen he näkivät uuden ruotsalaisen sotajoukon ikäänkuin maasta kasvavan."

Vaikka sota kävi lopulta yhä sekasortoisemmaksi, niin Stålhandsken ura jatkoi nousuaan. Hän soti taistelusta taisteluun ja vielä vuonna 1644 hän käytännössä ratkaisi Tanskan Koldingissa käydyn lyhyen taistelun lyömällä rynnäköllä tanskalaisen ratsuväen. Pian taistelun jälkeen Stålhandske kuitenkin sairastui vakavasti ja kuoli vain kuusi viikkoa myöhemmin 21.4.1644, kaikista taisteluista hengissä selvinneenä sankarina, jonka nimeä jälkipolvet tuskin milloinkaan tulevat unohtamaan.

Vietettyään koko aikuisikänsä sodassa, Stålhandskelle ei jäänyt aikaa perheen perustamiselle, vaikkakin Tanskan sotaretken aikoihin hän solmikin avioliiton Arvid Hornin tyttären Kristinan kanssa. 

Sanotaan, että Stålhandske oli "tyypillinen ruotsalainen sotilas, niin hyvässä kuin pahassa". Kritiikki on kuitenkin usein kohdistunut mm. liiallisesta mieltymyksestä viiniin, tai tapaansa hankkia sotasaalista. Näidenkin yhteydessä pitäisi katsoa tilannetta enemmän aikakauden näkökulmasta, jolloin molemmat kritiikin kohteina olevat tavat olivat hyvin yleisiä muidenkin sotilaiden keskuudessa. Merkittävin sotasaalis, jonka Stålhandsken tiedetään hankkineen ja toimittaneen kotimaahansa, lienee Århusin piispan kirjasto, joka sisältää 890 nidettä ja jonka hän ryösti Tanskasta. Hänen leskensä lahjoitti miesvainajansa toivomuksen mukaisesti kokoelman vastaperustetun Turun akatemian kirjastolle, missä se muodosti kirjaston arvokkaimman osan kunnes tuhoutui Turun palossa 1827.

Torsten Stålhandske haudattiin vuonna 1645 Turun tuomiokirkkoon, jossa hänen komea hautamuistomerkkinsä on edelleen nähtävissä.

Lähteet:

http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/2342/

Zachris Topelius - Välskärin kertomuksia

Zachris Topelius - Maamme kirja

Olavi Antila, Juha E. Tetri - Hakkapeliittain jäljillä - Suomalaiset Euroopan sotakentillä

http://www.rd.fi/hakkapeliitat-ruotsin-salainen-ase

Tervetuloa uuteen historiaa käsittelevään blogiini!

Tervetuloa,

kirjoitan tämän ensimmäisen päivityksen käsitellen siinä tulevia aiheita, kuka minä olen, sekä omia kiinnostuksen kohteitani. Ehdin jonkin aikaa suunnitella tällaista blogia, joka käsittelisi itselleni hyvin tärkeää aihetta, eli historiaa ja nyt siitä on tullut todellisuutta.

Kirjoittaja blogin takana on 31-vuotias satakuntalainen runoilija, joka asuu tällä hetkellä Porissa. Voisin lokeroida itseäni moneen erilaiseen lokeroon, mutta en sitä tähän tee, vaan sanon mieluummin, että olen ihmisenä helposti innostuva, täysillä asiohin paneutuva ja osittain malttamatonkin oppimaan kaiken itseäni kiinnostavasta aiheesta. Kiinnostuin historiasta täysipainoisesti reilu kymmenen vuotta sitten, mutta vasta nyt olen alkanut haaveilla historian opiskelusta ja ammatista sen parissa.

Olen kirjoittanut neljä runokirjaa: "Tarinoita metsän takaa" vuonna 2007, "Yö vain ylläni lepäsi" vuonna 2010, "Suohon eksynyt" vuonna 2012 ja "Sinä, taivaani - Kustaa II Aadolfin & Ebba Brahen lauluja" vuonna 2015. Kirjoitan pääsääntöisesti kalevalamittaisia runoja, vaikkakin olen runomitan sääntöjä venyttänyt varsinkin kirjoissani kalevalaisen taiderunouden suuntaan. Kirjoitan myös sanoituksia mm. orkestereille Korpiklaani, Jonne ja Sammontakojat, sekä omalle orkesterilleni Hiidenhauta, jossa toimin myös toisena vokalistina.

Historian suhteen olen melko kaikkiruokainen, mutta tällä hetkellä suurin kiinnostuksen kohde historiassa itselleni on Ruotsin ja erityisesti Suomen alueen historia Vaasa-suvun valtaannoususta Suomen sodan päättymiseen, mutta myös keskiaika, rautakausi, sekä Suomen itsenäistymisen ja sotien vaiheet ovat hyvin kiinnostavia. Olen ollut hyvin kiinnostunut suomalaisesta esikristillisestä perinteestä ja mytologiasta, jonka myötä kalevalamitta onkin jäänyt runoihini. Olen ajatellut siitä tulleen itselleni samanlaisen kiinnostuksen kohteen, kuin mitä se oli aikoinaan Lönnrotille. Vuosien ajan myös kielsin kristillisen perinteen vaikutuksen Suomen alueen historiaan ja näin sen vain tahrana historian seinällä, mutta kuten sanotaan: mitä enemmän lukee, sitä enemmän oppii. Sen myötä minulle avautui aivan uusia maailmoja historian opiskelussa ja olen löytänyt innostavia teemoja ennenkaikkea uskonpuhdistuksesta, uudesta ajasta ja keskiajasta. Näiden löytöjen myötä Kustaa Vaasasta lähtenyt hallitsijasuku iski minuun nopeasti ja odottamatta, mutta sitäkin voimakkaammin.

Tulen kirjoittamaan blogiini tekstejä enimmäkseen Ruotsin, eli Suomen henkilöistä, kuninkaista, sotilaista, virkamiehistä, kuten myös paikoista, rakennuksista, tapahtumista, sodista jne. Satakunnan alueella löytyvän Liinmaan linnan tulen avaamaan blogiini, kuten myös mahdollisesti Aborchin ja Kokemäen linnat; myös kartanot, kirkot, hautapaikat, sekä esihistorialliset kohteet löytävät taatusti tiensä tänne. En sulje pois mitään aihetta, vaikka suunnan aiheille olenkin asettanut ja antanut.

Tuomas