Kokemäen linna - "Fortalicium seu castrum"

Jokainen tuntee linnat Turussa, Hämeessä ja Savossa, ehkä jopa Viipurissa, Ahvenanmaalla ja Raaseporissa. Ovathan ne vieläkin olemassa. Vähemmän tunnettuja ovat täysin kadonneet, mm. aiemmin esittelemäni Liinmaan linna, eli Vreghdenborch Eurajoella, ja tässä kirjoituksessa avattava Kokemäen linna. 

Vertailukohteeksi Kokemäen linnalle ei tietenkään sovi mahtavat Turun tai Hämeen linnat, mutta mielenkiintoinen asia se on siitä huolimatta, että saarella, keskellä Kokemäenjokea, on seissyt ihan oikea linna. Satakunta on kiinnostava näiden kadonneiden linnojen suhteen. Jo aiemmin mainitsemani Liinmaan linna näkyy enää maaston muodoista, Aborchin linnasta ei tiedetä edes sijaintia; tätä tulen avaamaan myöhemmin ja myös esittämään näkemykseni sen sijainnista. Myös Kyrön skanssia, josta olen kirjoittanut, voidaan pitää linnana, vaikka imartelevampi nimitys sille onkin linnake. 

Mennäänpäs siis Kokemäelle. Paikkaan, jossa jo rautakaudella on sanottu sijainneen Teljän kauppapaikka, ja jossa perimätiedon mukaan Piispa Henrik yöpyi ja saarnasi ennen loppuaan Köyliönjärven jäällä. Kokemäen halki kulkee Kokemäenjoki. Keskellä jokea seisoo Linnaluoto-niminen saari n. kolme kilometriä alajuoksuun Kokemäen keskustasta. Tällä saarella on sijainnut Kokemäen linna. Saaresta on käytetty nimitystä Forsbyn linnaluoto ja Koskenkylän linnaluoto, mutta sitä ei pidä sekoittaa Harolan linnaluotoon, joka sijaitsee myös Kokemäellä, tosin yläjuoksussa jonkin verran kauempana keskustasta. 

H.A. Reinholmin asemapiirros Linnaluodolla
olevista rakenteista

Kokemäen linnan tarkkaa rakentamisajankohtaa ei tunneta, mutta purkamisajankohta ja syy siihen tiedetään. Se selviää kuningas Albrekt Mecklenburgilaisen kirjeestä, joka on päivätty 12.7.1367. Kirje on kopioitu Turun tuomiokirkon Mustaankirjaan 1474-1486. Kirjeessä kuningas määrää linnan "revittäväksi", eli purettavaksi ja siirrettäväksi sopivampaan paikkaan. Tämä uudelleen rakennettu linna on todennäköisesti alussa mainitsemani Liinmaan linna. Linnan purkaminen taas johtui siitä, että alueen asukkaat olivat valittaneet, että linna tuotti niin suuren rasituksen, etteivät he kyenneet sitä kantamaan. 

Kokemäen linna oli hallintokeskus, johon ympäröivien asukkaiden verot koottiin ja jota veroa maksaneet talonpojat ylläpitivät. Yhdenkään linnanvoudin nimeä ei tiedetä, ja vaikka Kokemäeltä tunnetaan viisi 1300-luvulla päivättyä asiakirjaa, yhtään linnassa päivättyä tekstiä ei ole säilynyt. Mutta se tiedetään, että linna sijaitsi strategisesti erinomaisella paikalla. Sieltä käsin pystyttiin vartioimaan paitsi joen liikennettä, myös sen molempia rantoja. 

Linnaluoto - J. Hokkanen 2014

Joen etelärannalla sijaitsee rautakauden loppuun asti käytössä ollut Äimälän Leikkimäen kalmisto, jonka hautaukset ovat saattaneet ulottua jopa 1200-luvulle asti. Merkittävimmät löydöt kalmistosta ovat hopeakoristeinen miekka, joka on ajoitettu vuosille 950-1000, sekä vaaka ja siihen kuuluneet punnukset.

 
Linnan rakentamisajankohtaa voidaan päätellä olemassaolevan tiedon valossa. Topografialtaan Kokemäen linnaluoto muistuttaa useita Suomesta tunnettuja neliömäisiä vallihaudoin varustettuja linnakumpuja, jotka sijoittuvat 1200-luvun lopulta 1400-luvun alkuun. Linnaluodolta on löydetty rautakaudelle tai varhaiseen keskiaikaan ajoittuvaa keramiikkaa, joten luodolla on ollut toimintaa viimeistään 1200-luvulla, tai jopa aiemmin. Tosin paikan merkityksestä tuohon aikaan ei ole selvyyttä. Linnaluodolta on löytynyt tiilimurskaa, mutta harmaakivirakenteita ei toistaiseksi tunneta. Tiilien käyttö viittaa 1300-luvun puolenvälin jälkeiseen aikaan. Todennäköisesti suurin osa Linnaluodon rakenteista on kuitenkin ollut puisia. Eräs mahdollinen rakennusajankohta on 1324-1325, jolloin Matias Kettilmundinpoika toimi Suomen käskynhaltijana. 

Sivuhuomatuksena mainittakoon Matias Kettilmundinpojan yhteys aiemmin kirjoittamaani tekstiin Nyköpingin pidoista. Matias Kettilmundinpoika kuului herttua Erik Maununpojan lähipiiriin. Kun kuningas Birger Maununpoika vuonna 1317 vangitsi ja surmasi molemmat veljensä, Erikin ja Valdemarin, suurylimykset karkottivat kuninkaan ja valitsivat Matias Kettilmundinpojan drotsiksi, joka oli hallinnon ja oikeudenhoidon ylin valvoja. Kun kolmevuotias Maunu Eerikinpoika valittiin 1319 Ruotsin kuninkaaksi, Matias Kettilmundinpojasta tuli holhoojahallituksen johtaja. Vuonna 1322 hänet kuitenkin syrjäytettiin ja hänestä tuli Suomen käskynhaltija, jonka hallussa olivat 1324-1326 Turun ja Hämeen linnat sekä koko läntinen Suomi. Tähän ajankohtaan myös Kokemäen linnan rakentaminen saattaa ajoittua. 

Näköala Forsbyn rannalta Linnaluotoon 1885,
Agathon Reinholmin piirros

Näkymä Linnaluodolle 1807, 
Carl Gustav Ramsay

Mitä tiedetään sitten linnan koosta? Muinaisjäännös on n. 30 x 40 metrin laajuinen tasanne, jonka pohjoissivulla on n. 25 metriä pitkä ja yli 1,5 metriä korkea valli ja vallihauta. Aivan Linnaluodossa kiinni olevalla Katavaluodolla on ollut pyöreä, n. 18 metriä ympärysmitaltaan oleva tiilestä ja harmaakivestä muurattu rakennus. 

Mielenkiintoisena lisänä alueeseen voi vielä kertoa Linnaluodosta n. kilometrin verran Kokemäen keskustaan päin olevan Isoluodon ja sen edessä olevan pienemmän saaren. Tällä saarella sijaitsi harmaakivestä muurattu neliskulmainen vankitorni, kistu. Tornin sivun pituus oli yli 5 metriä ja korkeutta sillä oli yli 14 metriä. Rannasta luodolle oli johtanut holvattu silta. Rannalla sijaitsi Kokemäenkartano, jonka omistaja oli käskenyt purkaa tornin viimeiset jäännökset vuonna 1834. Kistulla ei tiedetä kuitenkaan olevan yhteyttä Kokemäen linnaan, vaikkakin Isoluotoa on joissain päätelmissä pidetty jopa Aborchin linnan sijaintina. Itse en siihen usko, sillä Aborchin linna oli varmuudella olemassa vuonna 1395, eikä käy järkeen, että alle 30 vuotta Kokemäen linnan purkamisesta, olisi rakennettu viereiselle saarelle uusi linna. Varsinkin, kun purkaminen johtui liiallisesta rasitteesta alueen väestölle. 

Kokemäenkartanon kistu,
Johan Fredrik Weberin maalaus 1799

Vanhaa tietä Kokemäelle ajellessa ja joelle katsellessa voi vain ihmetellä sitä asiaa, että ensin yhdellä saarella on sijainnut keskiaikainen linna ja seuraavalla saarella iso kivinen vankityrmä. 

Linnaluodon sijainti kartalla

Lähteet:

Tapio Salminen: Joki ja sen väki – Kokemäen ja Harjavallan historia jääkaudesta 1860-luvulle

Satakunnan kulttuuriympäristöt eilen, tänään, huomenna

Tapio Salminen: Kokemäen linna, Aborch ja Vreghdenborch – lähteiden ja tutkimuksen uudelleenarviointi

Liinmaan linna - Vreghdenborch - Keskiaikainen linna saaressa

Pitkästä aikaa palaan jälleen blogin pariin ja aihe on tällä kertaa sellainen, josta jo ensimmäisessä viestissäni annoin viitettä; nimittäin Eurajoella sijaitseva Liinmaan linna, joka myös nimellä Vreghdenborch tiedetään. Kuten olen tuonut ilmi, ovat vanhat, Suomen alueella olevat linnat erittäin kiinnostava aihe itselleni. Satakunnassa niitä löytyy Liinmaan linnan lisäksi Kokemäen linna, mahdollisesti viereisellä saarella sijainnut Aborchin linna, joka on tosin saattanut sijaita myös nykyisen Porin paikalla, sillä siellä kerrotaan myös linna olleen Juhana-herttuan Poria perustaessa 1558, tästä löytyy merkintä niin Porin perustamisasiakirjasta, kuin myös Olaus Magnuksen Carta Marinassa. Aiemmin kirjoittamani Kyrön skanssi on samoin Satakunnan alueelta löytyvä linnoitus. Muualta Suomesta linnoja ja linnoituksia on useita ja tulen kesän aikana kirjoittamaan myös niistä, tuskin kuitenkaan ainakaan vielä niistä tunnetuimmista, eli Turun-, Hämeen-, tai Olavinlinnasta, vaan olen ajatellut esimerkiksi Raaseporin linnaa, sekä sitä vähäisempiä ja jo lähes unohdettuja kohteita.

Linnan sijainti kartalla

Näkymä parkkialueelta linnamäelle

Tänään Liinmaan linnan alueella käydessäni, oli paikka todella umpeenkasvanut; eikö sitä vielä ole ehditty niittämään, vai mistä lie johtuu? Kuvista ei sen vuoksi kovinkaan paljon saa selvää. Parempia kuvia löytyy täältä!

Nyt kuitenkin mennään 1300-luvulle ja saarelle Eurajoen ja Lapinjoen suulle. Saarella sijaitsi siis Liinmaan linna, eli Vreghdenborch ja sieltä se pystyi hallitsemaan sekä jokien, että rannikon liikennettä. Linnan länsipuolella oli 100 metriä pitkä kiviperustus, eli aallonmurtaja sataman suojana. Meri on ulottunut aikoinaan siis aivan linnaan asti, kuten alla oleva kuvakin näyttää. Pohjakaavaltaan Liinmaan linna oli suorakaiteen muotoinen, jossa oli kaksi sisäkkäistä vallia ja niiden välissä ilmeisesti kuivana pidetty vallihauta. Tätä mietin kuitenkin, että olisi tuo vallihauta saatu helposti myös täytettyä, joten tuota kuivaa vallihautaa en ihan vielä ole valmis hyväksymään. Sisempi valli oli tehty kivestä ja sen päällä on ollut puinen rintavarustus. Piha-alueella, jonka koko on ollut 30 x 42 metriä, sijaitsi ainakin kaksi rakennusta, joista toinen oli rakennettu kivestä.

Piirroskuva linnasta, sekä satamasta, jonka paikalla
on nykyään peltoa

Vreghdenborchin nimen on pitkään ajateltu tulevan linnan rakennuttajalta, saksalaiselta ylimykseltä Didrich Vereggreltä, joka mainitaan Kokemäen linnan purkamiskäskyssä nimellä Tyterico Wereggis. Kuitenkin saksalaisen keskialasaksantutkijan Ulrich Weberin kielitieteellisten pohdintojen myötä tätä on pidetty vääränä, ja on ajateltu nimen taustalla olevan verosuoritusta, rahtia ja aitausta merkinnyt yläsaksan sana frechte, tai jokin rauhaa merkinneen alasaksalaisen sanan vreden johdos. Keskiaikaisia kirjallisia lähteitä on vain vähän, mutta Liinmaan linna löytyy periaatteessa vuoden 1367 asiakirjasta, joka on kopioitu sata vuotta myöhemmin Turun tuomiokirkon mustaankirjaan, sekä vuoden 1395 sopimuspaperista. Vuonna 1367 Satakunnan maakunnan edustajat valittivat kuninkaalle Kokemäen linnan ylläpidon olevan liian suuri rasitus, jonka vuoksi kuningas käski purkaa linnan ja rakentaa sen uudelleen sopivampaan paikkaan. Liinmaan linnan rakentamisen määräsi siis kuningas Albrekt Mecklenburgilainen vuonna 1367, ehkä jonkin paikalla olleen varustuksen täydennykseksi.

Toistaiseksi ainoa kirjallinen lähde, jossa Vreghdenborch mainitaan nimeltä on Knut Bonpoika Gripin ja Jakob Abrahamssonin 15.8.1395 Turussa päivätty sopimus, jolla Bo Joninpoika Gripin voutina Länsi-Suomessa ollut Jakob luovutti hallussaan olleet linnat ja voutikunnan Bon pojalle Knutille. Sopimus koski "Turun linnaa ja sen voutikuntaa, Ahvenanmaan Kastelholmaa ja sen voutikuntaa, uutta Wartholman linnaa, joka sijaitsee voutikuntansa kanssa Uudellamaalla, Aborchin linnaa, joka sijaitsee voutikuntansa kanssa Satakunnassa, sekä Vreghdenborchin linnaa." 

Kuva linnamäeltä pellolle, eli entiselle merelle

Linnan pihamaalta on löytynyt vain vähän esineistöä: hopearaha, luusta tehdyt arpakuutiot, veitsiä, sormus, rautainen kynttilänpidike, punnukset, lukon osa ja savi- sekä lasiastian palasia. Nämä esineet kertovat osaltaan tarinaa linnan alueella eletystä elämästä, mutta kovin vähän siitä kuitenkin tiedetään. Eräässä runossa linna liitetään huonoihin aikoihin:

Ei silloin hyvin eletty,

Cuin oli Linna Lijnamaisa,

Cuisti Cumolan kedolla.

Silloin leipä lehmän maxoi, 

Murun mullinen vasicka,

Carpion härkä Culosarvi.

Vallihauta

Joidenkin arvioiden mukaan Liinmaan linnan paikalla olisi saattanut olla varustusta jo 1100-1200-luvulla, tästä ei kuitenkaan tietoa sen enempää löydy, joten oletus 1300-luvun puolella rakennetusta linnasta on vahvin tällä hetkellä vahvin teoria. Linna jäi kuitenkin käytöstä jo 1400-luvun alkupuolella, joten sen historia on näin ollen hyvin lyhyt. Joistain lähteistä löytyy tietoa, että linnan kohtalon olisi sinetöinyt Kuningatar Margareta, joka 1300-luvun lopulla antoi käskyn hävittää tarpeettomiksi jääneet linnat.

Mielenkiintoisin legenda linnan tuhosta liittyy kuitenkin sen viimeiseen linnanherraan, joka olisi tuhonnut itse koko linnan. Linnanherran kerrotaan upottaneen linnan edustalla liikkuneen sota-aluksen, joka osoittautui kuitenkin vain tiililastissa olleeksi alukseksi. Laivalla oli mukana linnaherran oma poika; tämän erehdyksen myötä linnanherra tuhosi suutuksissaan ja masennuksissaan koko linnan.

Tarinoiden mukaan Liinmaan linnassa olisi myös majaillut merirosvoja ja siellä on nähty palavan virvatulia. Joidenkin tarinoiden mukaan paikalle olisi kaivettu aarre, mutta niinhän sitä puhutaan jokaisesta historiallisesta ja vain vähän tietoa omaavasta ja mystisestä paikasta. Linnatasanteen maakerroksista on kuitenkin havaittavissa kaksi asutusvaihetta, joista myöhemmän vaiheen rakennukset ovat olleet hyvin vaatimattomia. Ovatko nämä sitten mahdollisesti niiden merirosvojen jäljiltä, sen meille kertoo toivon mukaan myöhemmät tutkimukset ja siitä saatu tieto.

Liinmaan linna on mielenkiintoinen kohde ja vaikka nähtävillä ei kovin paljon linnasta olekaan, on se kuitenkin paikkana vaikuttava ja kokemisen arvoinen.

Lähteet:

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjhanke/read/asp/hae_liite.aspx?id=114169&ttyyppi=pdf&kansio_id=51

http://www.academia.edu/1144400/Kokem%C3%A4en_linna_Aborch_ja_Vreghdenborch_-_l%C3%A4hteiden_ja_tutkimuksen_uudelleenarviointi

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_kohde_det1.aspx?KOHDE_ID=51010006

Tapio Salminen: Kokemäen linna, Aborch ja Vreghdenborch – lähteiden ja tutkimuksen uudelleenarviointi