Vanha Suurtori - Turun verilöyly 1599

Turun Vanha Suurtori on tänä päivänä rauhallinen alue keskellä vanhaa Turkua. Useimmat tuntevat sen paikkana, jossa joulurauha julistetaan, toiset taas erinäisistä markkinoista. Torin synty ajoittuu kuitenkin jo 1300-luvulle, oletetusti vuoden 1318 Turun palon jälkeiseen aikaan. 500 vuoden ajan Vanha Suurtori oli valtakunnan tärkein solmukohta, se oli neljän tien risteys, tai paremminkin paikka, jonne kaikki tiet veivät. Se oli Turun sydän ja maallisen vallan keskus, sen laitamilla sijaitsivat mm. Raatihuone ja Hovioikeus.

1500-luvulla torin pituus oli n. 80 metriä ja 1700-luvulla jo 120 metriä. Leveyttä torilla oli tuolloin n. 25-27 metriä. Torilta Aurajoen ylitti Pennisilta, jonka toisessa päässä sijaitsi pieni toriaukio, nykyinen Vähätori. Mainitsemisen arvoinen on myös Luostarin välikatu, joka toimi keskiajalla Turun valtakatuna. Se johti Kaskenmäellä sijainneelta Pyhän Olavin dominikaaniluostarilta kaupungin keskustaan ja Tuomiokirkolle. Luostarin välikatu on ainutlaatuinen jäänne keskiajalta. Nykyisin Vanhan Suurtorin rakennuksia ovat Vanha Raatihuone, Brinkkalan talo, Hjeltin talo, Katedraalikoulu ja Juseliuksen talo. 

Luostarin välikatu

Vanha Raatihuone

Vanha Suurtori ja Brinkkalan talo

Vanhan Suurtorin rakennuksista ja historiasta voisi kirjoittaa kokonaisen kirjan, joten siksi haluankin pääasiassa keskittyä yhteen, ja kenties siihen järkyttävimpään tapahtumaan torin historiassa, nimittäin vuoden 1599 Turun verilöylyyn. Ymmärtääkseen tapahtunutta, täytyy ensin tietää taustoja 1500-luvulla sattuneista valtataisteluista. 

Kustaa Vaasasta tuli värikkäiden vaiheiden jälkeen Ruotsin kuningas vuonna 1523. Hän toteutti maassa uskonpuhdistuksen, jonka myötä Ruotsista tuli luterilainen valtakunta. Kustaa Vaasalla oli 11 lasta, joista tässä mainitsen kolme myöhemmin kuninkaaksi kruunattua, eli Eerikin, Juhanan ja Kaarlen; kuninkaina Eerik XIV, Juhana III ja Kaarle IX. 

Kustaa Vaasa kuoli 1560, jonka jälkeen Eerik nousi kuninkaaksi. Eerikin kanssa vallasta taisteli Juhana. Tämä valtataistelu kärjistyi ensimmäisen kerran 1563, kun Eerik sai erinäisten tapahtumien ja ristiriitojen johdosta valtiopäivät tuomitsemaan Juhanan kuolemaan. Turun linnassa hoviaan pitänyt Juhana vangittiin puolisonsa, puolalaisen Katariina Jagellonican kanssa, ja kuljetettiin Ruotsiin Gripsholmin linnaan. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että kuljettajana toimi muuan Klaus Fleming, jonka myöhempi aika muistaa etenkin nuijasodan melskeestä.

Vuonna 1568 Eerik sai koko valtakunnan kauhistumaan mennessään naimisiin talonpoikaistaustaisen Kaarina Maununtyttären kanssa, josta siten tuli Ruotsin kuningatar. Tätä avioliittoa eivät Eerikin veljet hyväksyneet; heidän ohella aatelisto nousi kapinaan. 

Eerik kukistui saman vuoden syksyllä ja kuninkaaksi nousi Juhana. Eerik vangittiin perheineen ensin Tukholmaan, josta siirrettiin parin vuoden kuluttua Turun linnaan. Siellä hänen kyynäräpäiden kerrotaan hanganneen jäljet vankityrmän ikkunalautaan. Turusta Eerik siirrettiin vielä takaisin Ruotsiin, ennen kuin vuonna 1577 kuoli myrkytettynä. Kaarina Maununtytär vietti loppuelämänsä vapaana Liuksialan kartanossa ja on haudattu Turun tuomiokirkkoon. Hän on siten ainoa Suomeen haudattu kruunattu kuninkaallinen.

Eerik XIV ja Kaarina Maununtytär
Erik Johan Löfgren 1864

 
Kuninkaana ollessaan Juhana ajautui riitoihin veljensä Kaarlen kanssa. Juhanan ja Katariina Jagellonican pojasta Sigismundista tuli Puolan kuningas vuonna 1587. Juhanan kuoltua 1592 kruunattiin Sigismund seuraavana vuonna myös Ruotsin kuninkaaksi, jolloin syntyi personaaliunioni Puola-Liettuan ja Ruotsin välille. Katolinen Sigismund ja protestanttinen Kaarle alkoivat taistella vallasta. Sigismundin ja Kaarlen valtataistelu onkin nimitys, jota käytetään Ruotsin sisällissodasta vuosien 1597-1599 välillä. Tämä taistelu ulottui myös Suomen alueelle, ensin nuijasotana 1596-1597, sekä myöhemmin Kaarlen saaden Tukholman valtiopäiviltä luvan viedä armeijansa Suomeen nujertaakseen loputkin Sigismundin kannattajat.

Kaarle-herttua herjaa Klaus Flemingin ruumista 
Alber Edelfelt 1878

Ja niin pääsemmekin vuoteen 1599 ja Vanhalle Suurtorille, jolloin Kaarle on kukistanut vastustajansa, vallannut Suomen alueen ja ennen kaikkea sen merkittävimmän kaupungin, Turun, itselleen.

Vanha Suurtori Raatihuoneelta joelle

Vanha Suurtori ja osa Porthaninpuistoa Raatihuoneelta joelle

10.11.1599 toimeenpantiin rangaistus, joka nykyään tunnetaan nimellä Turun verilöyly. Kuoleman saattue kulki ensin Turun linnasta Vanhalle Suurtorille. Päällysmiehenä järkyttävässä tapahtumassa toimi Kaarle-herttuan tallimestari Antti Niilonpoika. Väkeä kokoontui suuria määriä seuraamaan mestausta, ja eniten surkuttelua osakseen kerrotaan saaneen nuoren Johan Flemingin, joka nuoresta iästään huolimatta otti tyynesti vastaan tuomionsa, vannoi syyttömyyttään ja syytti Kaarle-herttuaa verenhimosta. Häntä lohdutti Turun kirkkoherra Gregorius, vaikka Johanin kerrotaan yhtä paljon lohduttaneen itse kirkkoherraa. Kaikkiaan Vanhalla Suurtorilla mestattiin 14 Suomessa vaikuttanutta Kaarle-herttuan vastustajaa.

Mestatut olivat:

Krister Martinpoika Björnram
Sten Fincke, Hämeen linnan päällikkö
Johan Fleming, Klaus Flemingin poika
Olavi Fleming, Klaus Flemingin poika
Hartikka Henrikinpoika, Vuolteen säteriratsutilan omistaja
Niilo Iivarinpoika, Klaus Flemingin avioton poika
Mikael Paavalinpoika Munck, Vehmaan Nuhjalan säteritilan omistaja ja Turun linnan alipäällikkö
Sigfrid Sigfridinpoika, huovipäällikkö
Mikael Paavalinpoika Munck
Jaakko Möl
Hannu Jänis
Esko Jaakonpoika
Herman Hannunpoika

Yllä 13 nimeä, sillä yhden mestatun nimi ei ole tullut esiin missään näkemässäni lähteessä. 

Johan Flemingiä lukuunottamatta kaikkien mestattujen päät asetettiin riviin Turun raastuvan ylle.

Miekka, jolla Johan Fleming mestattiin, on nähtävillä Tukholman kuninkaanlinnan kokoelmissa. Miekan säilään Johanin äiti Ebba Stenbock antoi kaivertaa tekstin poikansa kuoleman muistoksi "Claes Flemingz ena Son halshuggen, efter Konung Carl den IX. befalning." 

Suomen kuningasmielisten varsinaiset johtajat Arvid Stålarm ja Anolan kartanon isäntä Axel Kurck saivat myös kuolemantuomion. Kumpaakaan ei mestattu. Tämä ei ollut myöskään ainoa kerta, kun kyseiset herrat tällaisen tuomion saivat ja sen myös välttivät. Arvid Stålarmin sanotaan saaneen elämänsä aikana viisi kuolemantuomiota, kun taas Axel Kurck vältti mestaamisen ainakin kaksi kertaa. 20.3.1600 heidät jopa vietiin yhdessä mestauslavalle, mutta viime hetkellä mestaus peruttiin heidän osaltaan, muiden tuomittujen menettäessä päänsä. Kaarlen luottamusta ei kumpikaan saavuttanut, mutta siitä huolimatta Axel Kurck nimitettiin ylisotaeverstiksi.

Turun kartta 1600-luvun alussa, Vanha Suurtori merkitty punaisella

Tänään kun kulkee läpi Vanhan Suurtorin ja kuvittelee näitä verisiä historian tarinoita, tulee mietittyä elämää ja Vanhaa Suurtoria hieman syvemmin.

Lähteet: 

https://www.turku.fi/vanha-suurtori/alueen-historia/luostarin-valikatu

https://yle.fi/a/3-5367761

http://suomensukututkimusseura.blogspot.com/2010/08/viidesti-armahdettu-arvid-stalarm.html

C. J. Gardberg: Kivestä ja puusta. Suomen linnoja, kartanoita ja kirkkoja

Mirkka Lappalainen: Susimessu - 1590-luvun sisällissota Ruotsissa ja Suomessa

Kaisu-Maija Nenonen & Ilkka Teerijoki: Historian suursanakirja 

Jaakko Ilkka - Pakeneva nuijamies

Olen pitkään miettinyt mikä aihe ei vaatisi juuri nyt paikalla käyntiä ja valokuvia, sillä mielessä on monta kohdetta, johon kevään tullen pääsee kuvaamaan ja niistä kirjoittamaan. Päädyin jälleen aiheeseen, joka liittyy vahvasti nuijasotaan, jota on sivuttu blogini teksteissä aiemminkin muutamaan kertaan. Nyt kuitenkin ollaan aiempaa vahvemmin sen ytimessä, sillä aiheena on henkilö, jonka kaikki nimeltä tietävät, nimittäin Jaakko Ilkka.

Kuka oli Jaakko Ilkka ja miksi hän löytyy sijalta 75. Ylen vuonna 2004 järjestämässä Suuret suomalaiset äänestyksessä? Äänestystulokseen vaikuttaa tietenkin myöhemmin luotu myyttisyys, sillä totuus on, että Jaakko Ilkka ei nuijasodassa voittanut mitään ja ilman totaalisen epäonnistunutta nuijasotaa kukaan ei hänen nimeään historiasta osaisi kaivaa. Voisin jopa sanoa, että Ilkan vahvuudet olivat nimenomaan kaiken sen ulkopuolella, josta hänet tunnetaan, eli ratsutilansa kehittämisessä ja kaupankäynnissä.

Ilkan patsas Ilmajoella

Nuijasota on historian saatossa saanut todellisuutta suuremmat mittasuhteet, vaikka sillä taatusti vaikutusta historian kulkuun onkin ollut. Ennemmin voidaan puhua katastrofista, josta ei hyötynyt kukaan. Ne suuret linjat, kuten Kaarle IX:n valtaannousu ja Klaus Flemingin kuolema, eivät olleet ainakaan suoraan riippuvaisia nuijasodasta. Sota, tai kapina, pitää kuitenkin sisällään mielenkiintoisia kohtauksia, joista kirjoitin mm. Anolan kartanon yhteydessä. Sanoakseni vielä, ettei kukaan saa kuvaa vähättelystä, että nuijasodan n. 3000 talonpojan kaatuminen vastaa nykyisellään n. 75 000 henkeä, eli menetykset olivat tältä osin valtavat ja suhteessa suuremmat, kuin vuoden 1918 vapaussodassa.

Jaakko Ilkka syntyi 1540-luvun puolenvälin paikkeilla Ilmajoella. Tarkkaa ajankohtaa ei ole selvillä, mutta koska hänen poikansa syntyi 1567 on Jaakko Ilkan arveltu syntyneen viimeistään 40-luvun puolivälissä.
Jaakon isä, Pentti Jaakonpoika, oli Ilmajoen toiseksi suurin maanomistaja, eli ihan köyhään perheeseen hän ei syntynyt. Pentti Jaakonpoika isännöi Rahnaston tilaa, josta naimakaupoilla ja omistajan ponnisteluilla kasvoi Ilkkalan ratsutila. 1570 alkanut Pohjoismainen viisikolmattavuotinen sota, eli pitkä viha, kuitenkin kuritti maata sen verran paljon, että tila köyhtyi ja köyhtyneenä Jaakko Ilkka sen peri vuonna 1585. Tila kuitenkin vaurastui nopeasti ahkeruuden ja hyvien päätösten vuoksi. Ilkan toisen vaimon sanotaan olleen ruotsalainen ja hän ilmeisesti osasi ruotsia ja solmi naimakaupoilla hyvät suhteet rannikon ruotsinkielisiin kauppiaisiin. Hän hankki laivan ja alkoi käydä menestyksekästä kauppaa Tukholmaan ja Tallinnaan. Hän tarjosi myös laivaansa kruunun käyttöön, joka oli päätöksenä erinomainen, sillä sota-aikana rahdin tarve oli suuri.

Jaakko Ilkan omaisuus karttui ja hän osti toisenkin tilan, joiden myötä hän pystyi varustamaan kruunulle kaksi hevosta ratsastajineen. Tästä hyvästä kruunu palkitsi hänet verovapaudella, eli rälssillä. Ratsutilan pitäjän piti myös osallistua sotaan ja syksyyn 1592 mennessä hän osallistui kolmeen sotaretkeen Venäjää vastaan.

Jaakko Ilkka oli varakas mies. Vuoden 1591 maakauppiaiden luettelossa Etelä-Pohjanmaan seitsemänneksi varakkain maakauppias. Varallisuuden ohella yhteiskunnallista asemaa korosti vielä muutaman vuoden pesti Ilmajoen nimismiehenä. Ilkan elämä oli ajan oloihin nähden melko rauhallista, kunnes hän tempautui mukaan historian pyörteisiin.

Suomen alueella oli 1590-luvun alkuvuosina rauhatonta ja armeijan ylläpito kurjisti talonpoikia vuosi vuodelta. Linnaleirijärjestelmä onkin yksi painava syy nuijasodan alkamiselle. Tämä on sinänsä ironista, koska Jaakko Ilkka sai toista tilaansa vastaan oikeuden kerätä tuottoisaa linnaleiriä, eli sotaväen ylläpitoon tarkoitettuja majoitus- ja elatusmaksuja.

Juhana III kuoli 1592 ja kuninkaaksi nousi hänen poikansa Sigismund, joka oli myös Puolan kuningas. Sigismund oli katolinen ja vietti aikaansa pääsääntöisesti Puolassa. Hän halusi tehdä Ruotsista jälleen katolisen maan, vaikka ei itse asian eteen juuri mitään tehnyt. Puolan valtaistuimelle Sigismund nousi jo 1587, koska hänen äitinsä Katarina Jagellonica oli Puolan kuningas Sigismund Augustuksen sisar. Sigismundin setä oli Kaarle-herttua, tuleva Kaarle IX. Sigismundin pysyttely Puolassa oli Kaarlelle hyvä asia, koska hän sai ajaa Ruotsissa omia etujaan ja hamuta valtaa ja kruunua näin itselleen. Kaarle oli luterilainen ja otti uskonnon lyömäaseekseen. Kaarlen tiellä oli kuitenkin yksi mies, Klaus Fleming, joka puolusti henkeen ja vereen kuningas Sigismundia. Aatelisto, niin Suomessa, kuin Ruotsissakin tasapainotteli Kaarlen ja Sigismundin välillä, mutta suurin osa kuitenkin näki järkeväksi tukea laillista kuningasta ja hänen marskiaan Klaus Flemingiä. Yksi syy tähän saattoi olla, että aatelisto sai kuninkaan ollessa Puolassa pyörittää valtakuntaa. Aatelistolta ei tukea herunut Kaarlelle ja hän liittoutui talonpoikien ja porvarien kanssa yllyttäen näitä kapinaan: "Onhan teitä niin paljon, että pystytte karistamaan huovit päältänne, jos ei muuten niin aidanseipäillä ja nuijilla!" 

Tilanne oli siis hyvin tulenarka. Klaus Fleming oli perustanut Suomen alueelle sotilasdiktatuurin ja sen ylläpitäminen rasitti jo valmiiksi köyhää kansaa. Nuijasota ei kuitenkaan ollut pelkästään köyhälistön nousu aatelia vastaan, vaan kuten Mirkka Lappalainen on sanonut, se oli "suhteellisen hyvässä asemassa olevien miesten johtama talonpoikaissota, jonka tavoitteena oli Turun ja Viipurin valtaaminen ja Flemingin hallinnon kaataminen"

Vaikka rauha solmittiin Venäjän kanssa Täyssinässä vuonna 1595 ei Fleming suostunut, talonpoikien oletuksesta huolimatta, hajottamaan armeijaa. Hän halusi säilyttää sen, ettei Kaarlen valta nousisi liian suureksi ja pääsisi sitä kautta uhakaamaan Sigismundin asemaa.

Kansan katkeruus kasvoi ja näyttämö oli valmis Jaakko Ilkalle.

Linnaleireistä oli saatu Pohjanmaalla tarpeekseen ja vuonna 1595 koko Pohjanmaan lääni jätti maksamatta linnaleiriä, eli veroa armeijan ylläpitoa varten. Ilkka lyöttäytyi yhteen Kaarle-herttuan käsikassaran, varakkaan kauppiaan Hans Fordellin kanssa ja yhdessä he alkoivat rakentaa vastarintaa. Jaakko Ilkka sai puolelleen seudun talonpojat ja he tyhjensivät muutamassa päivässä maakunnan Flemingin huoveista.
Fleming kuitenkin laittoi sotajoukon kapinallisten perään ja Jaakko Ilkka vangittiin ja vietiin Turun linnaan tammikuussa 1596.

Kapina kyti edelleen ja se puhkesi nuijasodaksi kahakasta Kyrön kirkolla 25.11.1596. Kapinaviestiä vietiin Satakuntaan, Pirkanmaalle ja Savoon. Enää ei oltu puolustuskannalla, vaan nyt käytiin hyökkäyssotaa. Samalla Jaakko Ilkka palasi takaisin. Todennäköisesti häntä autettiin pakenemaan Turun linnan tyrmästä, mutta jotkin lähteet kertovat hänen paenneen käymälästä, ulosteiden poistoon käytetyn aukon kautta. Santeri Ivalo kirjoitti paosta "Huovit olivat unohtaneet ottaa Ilkalta puukon ja tulukset pois, hän kiipesi tyrmänsä katonrajaan kaivamalla laastia kivien välistä, teki vaatteistaan köyden ja pakeni." Pako siis tapahtui, tavalla tai toisella ja Ilkka oli nyt Pohjanmaalla, jossa hänelle tarjottiin päällikkyyttä. Sen hän otti vastaan.

Kapinan alkuvaihetta voi kuvailla menestyksekkääksi, nimittäin vastarintaa ei ollut. 31.12.1596 tilanne kuitenkin muuttui, sillä Fleming keräsi joukkonsa Nokialle, jossa he ottivat ensimmäisen kerran yhteen nuijamiesten kanssa. Flemingin tykkimiehet möyhensivät leiriä yöllä ja aamulla Fleming toimitti tiedon, että rivimiehet saisivat vapaasti palata koteihinsa, kunhan kapinan johtajat luovutettaisiin. Fleming lupasi myös purkaa linnaleirin, joka oli osaltaan suurin syy kapinan aloittamiseen. Suurin osa talonpojista halusi suostua tähän. Jaakko Ilkka ei kuitenkaan jäänyt katsomaan miten kävisi, vaan hän pakeni ensimmäisten joukossa kohti Pohjanmaata.
Päivän kääntyessä iltaan hän kuitenkin huomasi Flemingin miehien jahtaavan häntä tappaen samalla 500-600 miestä Nokian pelloille.

Jaakko Ilkka saapui Ilmajoelle, josta ei kuitenkaan ollut hänelle hyötyä. Hänet vangittiin välittömästi paikallisten toimesta. Flemingin miehet saapuivat Ilmajoelle uuden Pohjanmaan voudin Aabraham Melcherssonin komennossa. Fleming halusi kapinajohtajat Turkuun kuultavaksi ja tuomittavaksi, mutta tammikuun lopulla Melchersson kuitenkin järjesti pikaoikeudenkäynnin, jossa Jaakko Ilkka tuomittiin kuolemaan. Ammattipyöveliä ei ollut, joten vouti pakotti Ilkan naapurin, Pentti Posson, panemaan tuomio käytäntöön Isonkyrön kirkolla. Flemingin kirjoittama kirje ei ehtinyt perille, jossa hän määräsi Jaakko Ilkan toimitettavaksi Turkuun. Ensin Ilkan kädet ja jalat murskattiin tylpällä esineellä, jonka jälkeen hänen oikea kätensä ja pää hakattiin irti. Lopulta ruumis paloiteltiin ja aseteltiin teilipyöriin Ilmajoen kirkon edustalle varoitukseksi muille. Jaakko Ilkka oli kuollut.

Tämän jälkeen alkoi myytin kasvattaminen. Tänä päivänä Jaakko Ilkkaa pidetään pohjalaisen talonpojan sankarina, jonka teot elävät edelleen. Pakko sanoa, että näissä puheissa on suurta romantisointia ja omasta mielestäni tietämättömyyttä, sillä suurin urotyö tuntuu olevan vain Turun linnasta pakeneminen, ratsutilansa hyvä hoito ja kaupankäynti. Nuijasodassa Jaakko Ilkka ei saanut aikaan muuta, kuin satojen talonpoikien teurastuksen, pitkittämällä omaa kuolemaansa pakenemalla Nokialta. Pakeneminen onkin vahvasti läsnä Jaakko Ilkan kohdalla. 

Nuijasota päättyi 24.2.1597 Santavuoren taistelussa talonpoikien täydelliseen tuhoon. Sota oli myös Flemingin ja aatelin näkökulmasta katastrofi, joka repi maan hajalle. Ainoat jotka hyötyivät, olivat satunnaiset palkkasotilaat. Nuijasodassa käytiin Nokian ja Santavuoren taistelujen ohella Ulvilan, Nyystölän ja Suur-Savon taistelut, sekä kaksi pienempää kahakkaa Isokyrössä nuijasodan syttyessä, sekä tammikuun lopulla Tarharannassa. Kaikki suuremmat yhteenotot päättyivät Flemingin joukkojen voittoon. 

Kuinka suuri vaikutus nuijasodalla sitten oli Sigismundin vallan heikentymiselle, ei voida varmasti sanoa. Uskon, että Kaarle-herttua olisi ilmankin pystynyt nousemaan valtaan, sillä valtataistelua käytiin vuosisadan lopulla muutoinkin laajalla rintamalla, jonka sivujuonne nuijasota vain oli. Kaarlen joukot voittivat Sigismundin joukot Marttilan taistelussa 1599, jonka jälkeen hän teloitutti useita Sigismundin kannattajia mm. Turun verilöylyssä. Kaarlesta tuli samana vuonna perintöruhtinas ja 24.2.1600 Linköpingin valtiopäivät ilmoitti, ettei Sigismund ollut enää Ruotsin kuningas ja Juhana III:n kymmenvuotias poika tunnusti Kaarlen Ruotsin hallitsijaksi. Kaarle kruunattiin vasta vuonna 1607 kuninkaaksi, mutta kuningas-nimitystä hän alkoi käyttää jo vuonna 1604. Klaus Fleming ei ollut tätä enää näkemässä, sillä hän kuoli sairaskohtaukseen 13.4.1597.

Lähteet:

Mirkka Lappalainen - Susimessu

http://www.jaakkoilkka.fi/jaakkoilkka.html

https://www.geni.com/people/Jaakko-Ilkka/6000000001687377572

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/jaakko_ilkka_suomen_kyseenalaisin_julkkis

http://salmekotivuori.blogspot.fi/2010/03/jaakko-ilkan-vankila-turun-linna.html